Kirjoittaja: Anuliisa Lähitie
Kuva: Teemu Moisio, Levin maailmancup 2025, kuvassa alppihiihtäjä Eduard Hallberg, Fearless Finns
Norjan Atle Lie McGrath on lähtöportilla valmiina starttaamaan pujottelun toiselle laskulle Milano–Cortinan olympialaisissa. Hänellä on alla lähes virheetön ensimmäinen lasku hankalissa olosuhteissa ja 0,59 sekunnin tukeva johto. Kädessä on surunauha, ja tahto voittaa kultaa edesmenneen isoisän muistolle on kova. McGrath starttaa jo kuluneelle radalle, josta on ehtinyt laskea 29 kilpailijaa ennen häntä.
On niin sanottu flätti valo: rinne ja taivas ovat lähes saman värisiä, minkä vuoksi lumen pinnan muotoja on vaikea erottaa. Heti ensimmäisen neulansilmän jälkeen käännökset jäävät hieman myöhään. Hän saa kuitenkin ajolinjan kuntoon ja suuntaa katseensa kohti seuraavan portin jälkeistä neulansilmää, laittaa suksen kantilleen… vain hieman liian ahnaasti. Sisäsuksi lipsahtaa juuri kepin väärälle puolelle.
Kilpailu on ohi. Pujottelun olympiavoitto matkaa ainakin neljän vuoden päähän. Mies viskaa sauvat rinteeseen ja kävelee metsään murjottamaan tv-kameroiden seuratessa perässä.
Saman kohtalon koki ensimmäisellä kierroksella myös Suomen Eduard Hallberg, joka lähti kilpailuun kovin odotuksin. ”Mutta tämähän on p*ska laji! Se on osa homman hienoutta, kun tämä on vaikeaa.” Hallbergin kommentti kuvastaa hyvin urheilijan tuntemuksia tilanteessa, jossa yksi pieni virhe erottaa mitalijuhlat syvästä pettymyksestä.
Tämän tyylisen esimerkin voisi kertoa lähes mistä tahansa urheilulajista. Useimmissa lajeissa fyysisen suorituskyvyn ja tekniikan virittämisen ohella myös havaintomotoriikan merkitys on ratkaiseva. Havaintomotoriikka tarkoittaa kykyä käyttää aisteja tarkoituksenmukaisesti. Se yhdistää ennakoinnin, havainnoinnin, päätöksenteon ja toiminnan yhdeksi kokonaisuudeksi. Myös havaintomotoriikka on harjoittelun kautta kehittyvä ominaisuus. Näköaistin merkitys on erityisen suuri, sillä useimmissa urheilulajeissa valtaosa olennaisesta informaatiosta saadaan visuaalisen havainnoinnin kautta.
Alppihiihtäjä havainnoi laskun aikana ympäristöä ja omaa toimintaansa näkö-, kuulo-, tunto-, tasapaino- sekä asento- ja liikeaistin avulla. Urheilija saa tutustua rataan etukäteen ja voi sen perusteella myös ennakoida ajolinjoja ja taktisia ratkaisuja. Kisalaskun aikana tilanteet tulevat ja menevät niin nopeasti, ettei kaikkea informaatiota ehditä käsitellä tietoisesti. Laskun aikana on vain aistittava, uskallettava ”päästää” ja vältettävä yliajattelua. Pujottelussa havainnoitavaa on paljon, ja sitä on pystyttävä käsittelemään erittäin tiheään tahtiin. Pienikin herpaantuminen voi maksaa aikaa tai johtaa ulosajoon.
Kauemmas seuraaville porteille suunnattu katse auttaa laskijaa ennakoimaan tulevaa ja säilyttämään laskuasennon vakaampana. Katseen avulla myös suunnataan vartaloa ja suksia haluttuun suuntaan. Suksen päätyminen kepin väärälle puolelle on pujottelussa yleinen virhe, joka johtuu yleensä riskialttiista ajolinjasta, käännöksen ajoituksesta tai laskuasennon häiriintymisestä. Havaintomotoriikan näkökulmasta taustalla voi olla pieni virhearvio näköhavainnoinnin ja liikkeen ajoituksen yhteensovittamisessa, rytmin katkeaminen tai päätöksenteon ja toiminnan hetkellinen epäsynkronia.
Huippu-urheilijan näkö ei ole parempi – mutta hän näkee paremmin
Näkeminen on olennainen osa lähes jokaista urheilulajia. Urheilijat eivät erotu muusta väestöstä perinteisissä näöntarkkuustesteissä. Ero syntyy siitä, kuinka tehokkaasti he osaavat käyttää näköjärjestelmäänsä lajinsa vaatimusten mukaisesti.
Tutkimuskatsausten perusteella (Mann ym. 2007, Lochhead ym. 2024) parempi visuaalinen taitavuus on yhteydessä parempaan urheilusuoritukseen. Huipputason urheilijat liikuttavat katsettaan tarkoituksenmukaisemmin, poimivat ympäristöstä olennaisen informaation tehokkaammin ja pystyvät ylläpitämään tarkkaavuuttaan paremmin kuin ei-urheilijat tai alemmalla tasolla kilpailevat urheilijat.
Kyky nähdä hyvin näyttäytyy eri lajeissa eri tavoin. Ammunnassa korostuu kyky pitää katse vakaana kohteessa suorituksen kriittisellä hetkellä. Palloilulajeissa puolestaan korostuvat ääreisnäön hyödyntäminen ja ympäristön jatkuva havainnointi. Parhaat pelaajat kykenevät poimimaan ympäristöstään olennaisen informaation tehokkaammin ja muodostamaan tilanteesta kokonaiskuvan nopeasti.
Palloilulajit voidaan havainnoinnin näkökulmasta jakaa kahteen pääryhmään, lajeihin joissa palloa vastaanotetaan ja palautetaan (esim. tennis) sekä strategisiin peleihin, joissa korostuu joukkueen pelinrakennus (esim. koripallo). Mailapelien urheilijoilla on raportoitu olevan keskimäärin parempi visuaalinen herkkyys kuin strategisten lajien urheilijoilla. Strategisten lajien pelaajat puolestaan erottuvat edukseen visuaalisen ja tilallisen informaation muistamisessa, mikä tukee pelinlukua ja päätöksentekoa nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Myös saman lajin sisällä eri pelipaikkojen vaatimukset voivat poiketa toisistaan merkittävästi.
Esimerkiksi alppilajeissa ja autourheilussa korostuvat erityisesti dynaaminen näöntarkkuus, kontrastiherkkyys ja kyky hyödyntää ääreisnäköä. Näissä lajeissa urheilijan on kyettävä havaitsemaan matalakontrastisia kohteita hyvin lyhyessä ajassa sekä tekemään nopeasti oikeita ratkaisuja.
Tutkimustieto aiheen ympärillä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, ja näyttö huippusuorittajien ja aloittelijoiden eroista havainnoinnin osalta on vahva. Valmennuksen kannalta olennaista on ymmärtää, miten havaintomotoriikka kehittyy ja miten sitä voidaan kehittää.
Valmentajat käyttävät perinteisesti paljon aikaa suorituskyvyn ja tekniikan kehittämiseen. Yhä useammin huomio kohdistuu siihen, miten urheilija hankkii lajissa tarvitsemansa informaation. Juuri havaintojen laatu voi ratkaista, toteutuuko tekninen osaaminen kilpailutilanteessa.
Voiko huippujen tapaa nähdä harjoitella?
Tutkimusnäytön perusteella vastaus näyttää olevan ainakin osittain kyllä. Viime vuosina urheilunäön ja havaintomotoriikan harjoittaminen on noussut nopeasti kasvavaksi tutkimus- ja kehityskohteeksi, ja samalla markkinoille on tullut runsaasti uusia menetelmiä, kuten strobo-laseja ja virtuaalitodellisuutta.
Mutta mitä näistä menetelmistä oikeasti tiedetään? Voiko havaintomotoriikkaa kehittää tehokkaasti myös lajiharjoittelun ulkopuolella? Ja mitkä menetelmät näyttävät toimivan parhaiten?
Näihin kysymyksiin palaamme SmartMotion-blogin tulevissa kirjoituksissa.
Keskeisiä lähteitä
- Mann, D. T. Y., Williams, A. M., Ward, P., & Janelle, C. M. (2007). Perceptual-cognitive expertise in sport: A meta-analysis. Journal of Sport and Exercise Psychology, 29(4), 457–478.
- Voss, M. W., Kramer, A. F., Basak, C., Prakash, R. S., & Roberts, B. (2010). Are expert athletes “expert” in the cognitive laboratory? A meta-analytic review of cognition and sport expertise. Applied Cognitive Psychology, 24(6), 812–826.
- Lochhead, L., Feng, J., Laby, D. M., & Appelbaum, L. G. (2024). Visual performance and sports: A scoping review. Journal of Sport and Exercise Psychology, 46(4), 205–217.
- Davids, K., Button, C., & Bennett, S. (2008). Dynamics of Skill Acquisition: A Constraints-Led Approach. Champaign, IL: Human Kinetics.
- Williams, A. M., Davids, K., & Williams, J. G. (1999). Visual Perception and Action in Sport. London: E & FN Spon.
- Laby, D. M., & Appelbaum, L. G. (2021). Vision and on-field performance: A critical review of visual assessment and training studies with athletes. Optometry and Vision Science, 98(7), 723–731.